24. marraskuuta 2017

Kutiseva koni


Lehmällähän on hormonihäiriö niinkun osa varmaan tietääkin. Isoiten se on sen kohdalla vaikuttanut kiimoihin sekä ajoittaiseen kutinaan. Kiimoihin yritin yrttejä lääkityksiä ja vaikka mitä kunnes totesin että ei sitä kestä tyhjänä kattella ja pistin tiineeksi. Sen jälkeen ainot ajoittain vaivannut ongelma on ollut satunnainen tai stressin puhkaisema kutina joka pistää ihon ihan hirveään kuntoon. Tälläinen kutinakausi oli esimerkiksi toissakesänä, viime talvena, klinikan jälkeisinä päivinä sekä nyt uudelle tallille muuton myötä. Muuton jälkeen se hankasi itselleen ekan viikon aikana ihan kunnollisia reikiä takapuolen päälle ja kaulaan minkä lisäksi iho alkoi hilseillä ensin harjamarrosta ja siitä leviten kaulalle ja jokapuolelle. Kesäihottumastahan tää poikkeaa siis siten että tää ei liity mitenkään ötököihin ja esim häntä ja harja säästyvät melko hyvin koska eivät kuulu pahimpiin alueisiin.



Koska kutina on hormonitoiminnasta lähtöisin ja voi liittyä muuton sijaan yhtälailla vaikkapa tiineyteen niin minkäs tolle tekee. Tottakai yritän joka kerta ulkoisesti öljytä/rasvata ja pitää kohdat hygieenisenä mutta se tuntuu olevan ihan yhtä tyhjän kanssa. Sisäisesti tungin nyt vikalla kerralla tolle pellavaöljyä ja mashia se sai jo ennestään. Ekan viikon jälkeen kutina taas onneksi väheni ja haavat alkoivat parantua mutta iho jäi todella huonokuntoiseksi ja koko poni on edelleen AIVAN täynnä hilsettä koko kropasta. Tolla on niin hitsin paksu karva että se hilse ei edes nouse karvan pintaan vaan sen näkee ainoastaan jos tekee karvoihin tyyliin jakauksen että näkee ihon. Täsmähoito ja muu on siis äärimmäisen hankalaa enkä tänä talvena halunnut tehdä samaa kun viime talvena jolloin klippasin koko elukan... Joten päädyin ajelemaan sen täyteen koloja :D ei ehkä kaikista kaunein ratkaisu mutta minkäs teet. Nyt kun pahimmat kohdat saa kunnolla ilmaa eikä haudu karvojen alla niin katsotaan mihin suuntaan ne lähtevät menemään. Jos tästä ei muuta hyötyä ollut niin ainakin tota ihon kuntoa on nyt yksinkertaisempaa seurata kun ei tarvitse kaivaa tietään 10cm karvamuurin läpi :P.


Päiviä meillä on nyt kasassa tasan 160! Melkein puoliväli jo. Vuorokausilla 129 tsekkattiin vikan kerran ultralla masuasukin tilanne ja nyt sitten vaan odotellaan. Ennen vikaa kolmannesta ei tartte tehdä mitään muutoksia ja silloinkin ainoastaan jos näyttää siltä että tamma tarttee lisäruokintaa. Viime tiineyden ja tän imetysajan perusteella vaikuttaisi siltä että lisäruualle ei välttämättä edelleenkään olisi tarvetta. Suap nähdä.

Ylhäällä oikealta tuleva "helminauha" on selkärankaa ja sen alla olevat viivat kylkiluita

23. marraskuuta 2017

Chakra 6kk

Taas on paljon mahtunut tauon aikana tapahtua sekä hevosrintamalla että omassa elämässä. Yksi iso muutos on että Klaukkalan tallilla ei valitettavasti asiat pelanneet sovitusti joten katsottiin parhaaksi jatkaa samantien matkaa ennenkun sattuu jotain vakavempaa. Lehmä ja Chakra (sekä Chakran varsakaveri) siirtyivät Mantelan tallille Pornaisiin ja ollaan viihdytty erinomaisesti! On itsellekkin aika luksusta kun mun ponit ovat ekaa kertaa vuosiin täysin jonkun toisen hoidettavana. Valitettavasti tähän liittyy sekin muutos että kolmen ponin elätys täysihoidolla olisi valitettavasti ollut mun kukkarolle liikaa. Mietin ratkaisua pitkään ja lopulta päädyin Minin myyntiin. Se pääsi kivan oloiseen paikkaan ja varmaan astutetaan ensi vuonna.


Oli pakko ylivalottaa kuvaa että siitä sai mitään selkoa

Chakrakin muuten täytti 19.11 jo huimat 6kk! Korkeutta sillä on nyt edestä about saman 123cm kun Lehmällä ja takaa reilusti enemmän. Se on jo 1,5kk tarhannut ilman mammaa päivät mutta yöt se on alkukevääseen saakka Lehmän kanssa kimpassa jos mammaponiini ei menetä siihen hermojaan sitä ennen. Imeä se ei enää onneksi kokoaikaa anna. Laitoin tohon ton kuvan Chakran kintuista koska jotkut varmaan muistaa että niiden asennossa on ollut pientä ihmettelyä. Kengittäjät ovat edelleen sitä mieltä että ne suoristuvat kun se leviää rintakehästä/ryntäistä :) täytyy toivoa että ovat oikeassa. Toi oej varsinkin on tosi hajallaan. Mitään ihmeempiähän noille ei ole kengittäjät halunneet tehdä, vähän vuolussa vaan huomioitu tarkemmin. Väkirehuja se ehti syödä noin kuukauden ajan mutta nyt sillä on joku ihme paastokausi eikä mikään muu kun heinä maita. Meillä on onneksi tosi hyvää heinää lähes vapaasti saatavilla, srv 74, sokeri 140 ja ME 10,3. Enpä oo tänä vuonna toista yhtä buenoa vielä löytänyt! Väkkäreinä syötin soijaa kauraa mashia ja ripauksen kivennäistä ja niillä myös jatketaan sitten kun tää nirsoilu kausi on ohi. Mitään ihmeempiä uusia juttuja ei olla tehty, lähinnä oon sen antanut totutella tähän isommalla (kaikkineen varmaan n 20 hevosta) tallilla elämiseen kun ympärillä onkin yhtäkkiä härdelliä eikä pelkkää metsää. Tosi chillisti se on kyllä muutoksen ottanut ja käyttäytynytkin kuulemma ihan kelvosti. Luonteeltaanhan toi Sakara kakara on vähän sellainen pikkumyy :D omia mielipiteitä riittää ja se myös jakelee niitä aika avoimesti. Kaikissa hoitotoimenpiteissä se kuitenkin toimii ihan asiallisesti eli hankalaksi sitä ei missään nimessä voi sanoa. Ihan kivan oloinen pikkupirpana ja mielenkiinnolla seuraan mitä siitä kasvaa.

8. lokakuuta 2017

Kertaus Minin sisäänratsastuksesta


Perhanan huonojen kelien ja hetkellisen autottomuuden (oma huollossa) takia mä kiipesin tänään ekaa kertaa kyytiin viikon tauon jälkeen. Aloin muutenkin laskeskelemaan ja totesin että hitsin vähän tolla on kyllä ehditty tehdä! Tammikuussa se tuli mulle mutta huhtikuuhun mennessä oltiin vasta siinä kohtia että sille sai tarhassa vapaana ollessa riimun ilman että se katosi paikalta, nosti kaikki jalat, antoi koskea takaosaan ilman että pylly valahti puoli metriä alemmas, tottui loimiin, oppi juoksemaan liinassa... Se oli nähnyt ihmisiä kyllä ikänsä aikana varmaan paljonkin mutta käsittely sillä oli selvästi jäänyt ihan minimiin. Edelleen se saattaa säpsähdellä yllättäviä kosketuksia tai muuta ns "älytöntä" mihin mun 4,5kk varsa esimerkiksi ei todellakaan reagoisi. Säikky toi ei siis kuitenkaan ole eikä se ole ikinä mitään pahaa tehnyt, ainoastaan sävähtää paikoillaan.



Huhtikuun vika kiipesin ekaa kertaa sen kyytiin ja toukokuussa kävin kyydissä yhteensä 3krt joista vikalla otettiin jo vähän liinan päässä ravia. Kesäkuussa ratsastin neljä kertaa joista pari oli maastokävelyitä mutta pellolla me kuitenkin päästiin liinassa tekemään ekat laukatkin. Aikamoista kengurupomppua se oli mutta olin ihan tietoisesti päättänyt ottaa sen aika nopeasti mukaan vaikka koin ton olevan vähän herkkis ja ns arka ja vaativan paljon aikaa. Tahdoin kuitenkin testinä nähdä mitä tapahtuu jos sisäänratsastuksen tekeekin tällälailla. Oma poni kun on kyseessä niin ei onneksi ole keltään muulta pois vaikka jälki olisi mitä :D. Normaalisti annan hevosille aina surutta aikaa just tasan sen mitä ne vaatii jotta niille ei koskaan tuu sellaisia tilanteita jossa ne just loikkisi tai tekisi muuta "hölmöä". Tosi hyvä tostakin kuitenkin tuli enkä voi sanoa tota ripeämpääkään tyyliä huonoksi. Mä oon aina aika vahva mielipiteissäni mutta koitan kuitenkin kuitenkin avoimin mielin tutkia uusia tyylejä ja tapoja. Moni niistä voi olla ihan yhtä toimiva kuin se yksi tietty tapa mihin jokainen sitten ikinä onkaan tottunut. Anyway kyydissä oli siis käyty kaikkineen 8krt kun jätin ton heinäkuuksi kesälomalle. Elokuussa mentiin taas huimat 4krt ja syyskuun se vietti siellä orin luona seisten :P. Tässä kuussa sillä on nyt menty kolmesti ja nyt sitä on muutenkin tarkoitus alkaa liikuttaa ihan säännöllisesti ilman sen pitempiä taukoja.


Tän päivän ratsastus meni niin hyvin kun olosuhteisiin nähden oli mahdollista. Kuvista ei saa ihan oikeaa kuvaa siitä miten märkä meidän kenttä tän viikon jatkuvan sateen takia on... Kovasti toi olisi halunnut väistellä pahimpia lillukohtia ja lätäköitä ja se teki menosta vähän hankalaa. Totesin vartin keventelyn jälkeen että tänään mä en sitä tän paremmaksi saa ja lähdettiin maastoon kävelemään pitkät loppukäynnit.


3. lokakuuta 2017

Muutto & uusvanha vuokraaja

Lauantaina suunnattiin aikaisin aamulla nokka kohti Hämeenlinnaa mistä haettiin lainaan vetokoukullinen auto ko mun oma on huollossa... Siitä sit suoraan Nokian suunnille missä Mini on reilun kuukauden majaillut orin luona. Olin heti tokana päivän kuullut orin antaneen Minille "fritsuja" mutta kyllä mulla putos silmät päästä kun näin minkä luokan fritsuista oli kyse. Luojan kiitos en nähnyt näitä silloin kuukausi sitten kun oli tuoreita, olisin saanut slaagin :S!



Se on syöty molemmin puolin kaulaa, kyljet, pylly, päässäkin pari pienempää vekkiä joista en tiiä onko lyönyt ittensä johonkin vai mitä niihinki on onnistunut osumaan. Aika surkeelta se jokatapauksessa näytti ja valehtelisin jos väittäisin että mua ei olis ihan pirukseen harmittanut. Takajalan rivikin oli kivasti tehnyt comebackin mutta se oli onneksi ainakin viimeksi tosi helppo hoitaa pois. Niin ja lopputulemahan tällä astutusreissulla oli se että kun Mini ton episodin jälkeen muutama viikko eteenpäin tuli kiimaan niin eihän se enää päästänyt oria lähelle saati astumaan. Noo anyway Mini lastautui kotimatkalle lähtiessä suoraan kärryyn ja matkusti hipihiljaa vaikka pysähdyttiin välissä hakemaan kuiviketta matkan varrelta. Hetken se joutui uudella tallilla odottelemaan uuden vuokraajansa Ninan kanssa ilman heppakavereita kun me lähdettiin hakemaan mammaa ja vauvelia paikalle. Oli vissiin käyttäytynyt semi asiallisesti senkin aikaa. Ninahan on siis otsikon "uusvanha" siksi että on joskus öööö ehkä 2011 tietämillä vuokrannut mun silloista welsh ponia Dilystä hetken aikaa.


Lemmu ja Chakra meni myöskin koppiin molemmat suoriltaan ja vauveli matkusti tällä kertaa ison tytön tavoin ihan omalla puolellaan ;) hui! Mua tais jännittää enemmän kun sitä. Turhaan kuitenkin ressasin koska matka meni ongelmitta ja perilläkin kumpikin asettui heti Minin kanssa suht rauhaksiin napsimaan heinää. Vähän meillä oli tolloin vielä mm tarhakatoksen rakennus kesken kuten alla olevasta kuvasta näkyy.


Nyt pounit on ehtinyt jo muutaman päivän asettua ja Minikin on jo kahdesti rassukka joutunut töihin! Muuton jälkeisenä päivän ratsastin sen yli kuukauden tauon jälkeen eka itse ja oli muuten samalla eka kerta ikinä kentällä :D tähän asti ollaan tarvottu vaan pellolla ja maastossa. Se oli aika virtaista ja villi muttei pöllöillyt vaan pysyi pikkareissaan vaikka mä hetken sitä epäilinkin, niin ahkeraan se jalkojaan heitteli! Seuraavana päivän Nina meni sillä ja se oli Minin eka kerta kun joku muu menee sillä ns kunnolla. Tätä ennen sillä oli vaan kerran kävellyt yksi tyttö ja sen lisäksi sillä on mun 4v pikkuveljeä taluteltu. Oli siis ponille melko jännä tilanne ja vähän se näkyi mm alun kyttäilynä mutta ihan järkevästi se tälläkin kertaa kuitenkin kulki! Oli super hienoja ja hyviä pätkiä ja sitten niitä missä sekä kuski että poni puhui hetkellisesti eri kieltä. Hyvä fiilis taisi kuitenkin kaikille jäädä päälimmäiseksi tunteeksi ja oon tosi iloissani että ihan puolvahingossa sattui löytymään mulle ennestään tuttu tyyppi vuokraajan rooliin :). Ajatuksena on että Nina menee Minillä puolet viikosta joten mulle jää paremmin aikaa puuhastella mm villivarsa Chakran kanssa. Alla vielä jokunen kuva Ninan ja Minin menosta.





Ei yhtään pöllömpi poni jos multa kysytään <3 siitä tulee salettiin ihan pirun hieno ajan kanssa!

29. syyskuuta 2017

Vikat peltotuuppaukset


Nyt alkaa muutto olla jo tosi lähellä! Enää tää päivä aika pakata ja roudata kamoja ja huomenna pitäisi valosaan aikaan ehtiä siirtää ponit Sipoosta Klaukkalaan. Uusi talli on niiiiiiiin kivan oloinen ja kaikista eniten oon innoissani hiekkatarhasta ja KENTÄSTÄ! Meillä ei ole pariin vuoteen ollut omaa kenttää joten onhan se nyt hitsin siistiä päästä pitkästä aikaa hyvälle pohjalle ratsastamaan! Alkaa muhkuraisilla ja vinoilla pelloilla höntsäilyt tulla jo korvista ulos.



Lehmä on liikkunut nyt kokoajan puhtaasti joten oon uskaltanut vähän ratsastella sitä. Vähän se on edelleen ruosteinen ja sellaista hienosäätöä ei oikein pääse tekemään, siinä kohtaa pakka viimeistään leviää. Takaosaa se liiraisi hirveän helposti oikealle kummassakin kierroksessa ja siitä ollaan nyt käyty pientä keskustelua kun tammamammalla meinaa välillä mennä herneenpalkoja nenään kun vasemmassa kierroksessa onkin ulko-ohja ja ulkojalka seinänä estämässä ulospäin sladittelut. Toinen vähän harmaita hiuksia tuottanut asia on sen kaula ja sen pituuden säätely. Se on aina kulkenut hirveän mielellään tosi pienessä paketissa ja on äärimmäisen hankalaa saada sitä venyttämään kaulaa eteen ja/tai alas. Noi pari ylläolevaa käyntikuvaa on hyviä esimerkkejä koska tohonkin pisteeseen pääseminen vaatii oikeasti jo työtä :D eikä toi edes ole mikään hyvä saavutus!




Satulan jouduin alkukäyntien jälkeen ottamaan pois koska olin jättänyt sen välistä yhden geeliromaanin pois ja se valui samantien lavoille. Ravissa oli vielä haastavampaa saada se pysymään suorana saati yrittää taivuttaa ponia rungostaan vasemmassa kierroksessa koska se olisi halunnut kulkea banaanina oikealle. Ihan mahdottomia en viittinyt lähteä vaatimaan vaan totesin että aloitetaan siitä suoruudesta ja mietitään sitä taipumista sitten kun toi alkaa edes alkeellisesti sujua. Ainahan noi on enempi-vähempi vinoja luonnostaan ja se korostuu joka kerta kun ne seisoo pitempään.. Ja tietty nuorilla hevosilla kans.. Oikeastaan kaikilla lihaksettomilla ketä ei oo päästy treenaamaan tasapuolisemmaksi :).


Laukkaa otettiin vaan pari kierrosta per suunta ja totesin heti ekojen metrien jälkeen että heitän ohjat pois ja annan sen vaan hanatella. Se on niin lihava mahasta ja lihakseton edestä että valuin kokoajan uhkaavasti kohti kaulaa :D. Hauska muuten nyt melkein pari vuotta jälkikäteen ajatella että ennen se pukitti JOKAISESSA laukannostossa ja sitä jatkui tosi pitkään sen jälkeenkin kun se muuten ei enää niinkään rodeoinut. Enää en ikinä osaisi kuvitella sen tekevän moista, se on niin söpö ja kiltti luttana :') <3... En muuten edelleenkään huomaa juurikaan eroa noissa kuolaimettomissa kuolaimellisiin. Ihan samat ongelmat, heikkoudet ja vahvuudet puskee läpi oli sillä rautaa suussa tai ei. Ei mitään käryä onko se sitten hyvä vai huono asia.