23. syyskuuta 2014

299

Meillä oli tänään kouluvalmennus joka meni totaalisen ala-arvoisesti mutta siitä huolimatta mun fiilis on kohtuu hyvä. Kaikki kunnia siitä etten vajoa totaalisen toivottomuuteen menee mun ihanalle valmentajalle jonka löytämisestä oon kyllä niin onnellinen! Tyyli jolla hän haluaa mun ratsastavan tukee tosi hyvin mun omaa ajatusmaailmaa siitä mihin haluan pyrkiä.


Syitä Fifin tän päivän käytökseen voi vain arvailla. Todennäköisesti siihen vaikuttivat ainakin yhtäkkinen lämpötilan lasku (+5), kova tuuli, muiden hevosten läsnäolo (menen yleensä sellaiseen aikaan että ollaan yksin) ja kirsikkana kakun päällä eilinen kävelytyspäivä. Se oli jo ennen selkään nousua ihan tulisilla hiilillä eikä suurinpiirtein edes huomannut mun olemassaoloa keskittyessään kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Ekan vartin sain ton jotenkuten pysymään kartalla mutta kun alettiin laukkaamaan ja maneesiin tuli pari hevosta lisää niin Fifin kuppi keitti lopullisesti nurin. Ei sitä siihen mielentilaan haluttu tietenkään jättää ja ainot keino miten saatiin meno pysymään hallittuna oli tehdä ravissa todella nopealla sykkeellä eri tehtäviä jotta hevosen keskittyminen pysyi edes suurimman osan ajasta kuskissa. Mitään tiettyä kaavaa ei siis noudatettu vaan muutettiin kokoajan tilanteen mukaan jotain jotta Fifi joutuisi oikeasti "pysymään messissä". Esimerkiksi saatettiin tehdä kolme volttia niin että yhden ajan liioiteltiin taivutusta, sen jälkeen isompi ympyrä jossa ensin hidastettiin ja sitten nopeutettiin tahtia, tämän jälkeen volttikahdeksikko jonka kautta suunnan vaihdos. Ei siis vahingossakaan liian montaa sekuntia samaa asiaa jolloin hevosen ei tarvitsisi keskittyä muhun yhtä intensiivisesti ja se ehtisi kiinnittää turhan paljon huomiota ulkoisiin häiriötekijöihin. Loppua kohden alettiin taas puhaltamaan paremmin yhteen hiileen ja ratsastettavuus palasi normaalin rajoihin :) Jasmin 1 Fifi 0.


Valmennuksen jälkeen avauduin asiasta jota olen miettinyt jo pitkään; onko Fifi liian hankala hevonen mulle, pitäisikö mun myydä se? Valmentajan mielestä mun ei kannata lyödä hanskoja vielä tiskiin vaan katsoa mihin tilanne lähtee etenemään. Lohdutti kuulla että hänenkin mielestään toi on todella energinen ja sitä kautta hankala hevonen, vika ei siis tavallaan ole pelkästään mussa. Keskusteltiin myös ruokinnasta ja aion nyt kokeilla lisätä siihen magnesiumia josko se auttaisi vähän tasapainottamaan ton hermostuneisuutta. Jos jollain on kokemuksia kyseisen tuotteen syötöstä niin kertokaa ihmeessä! Mulle se on täysin uusi lisä ruokintaan, netin perusteella kuitenkin kohtuu toimiva sellainen.

22. syyskuuta 2014

298

Ekat skabat takana, eri paikassa ja luokissa missä alunperin piti mutta ainahan nää suunnitelmat ton kopun kanssa muuttuvat. Fifin lanteen alue oli toissapäivänä ennen ratsastusta tosi arka ja peruin sitten siltä istumalta kisat. Liikutuksessa se kuitenkin yllättäen muuttui normaaliksi vaikka ratsastin suht kunnolla. Työstin sitä kokoajan sen verran matalassa muodossa että sain hyvin selän toimimaan ja mielestäni onnistuinkin siinä hyvin. Alla pari pätkää melko loppu vaiheesta ratsastusta. Meillä oli hankauman takia turpis tosi löysällä ja alaturpis kokonaan pois, näemmä se vähän sitten pelasi suullaan, selkään en tota edes huomannut.



Olin uunona unohtanut ilmottaa meidän kisahoitajalle että peruin skabat ja eikö se Tiia sitten eilen seiskan jälkeen alkanut pommittaa mua :D. Väkisin revin itseni lopulta ylös ja vastasin että antaa olla, unohdetaan koko juttu. Joku tunnin taisin siinä avautua kaikesta maan ja taivaan väliltä kun yhtäkkiä olinkin että hitto mitä jos lähdettäisiin kattomaan hepan kunto. Meillä oli kotitallilla aluekisat ja niitä ennen meillekkin sopiva seura 60cm. Voitte kuvitella paljonko poikakaveri ilahtui kun sunnuntai aamuna ennen kello ysiä meen repimään sen sängystä huutaen että 5min aikaa astua ovesta ulos, heh. Hyvin se kuitenkin tsemppasi ja jaksoi lähteä mua kuskaamaan ja kisoja kattomaan.

Tahatonta rullakuuria über pinkeällä hevosella

Verkkaa edelleen

Verkka oli... Noh, verkka oli kamala. Fifi otti kipinää aina kun joku toinen hyppäsi tai tuli vähääkään lähempää. Se ei tullut ollenkaan takaisin vaan paineli kovaa ravia pitkin poikin, ainot keino miten se hidasti oli tyyliin ohjata aitaan. Lopulta sillä sitten keitti yli ja se veti tosi yllättäen ihan jäätävät pukit. Tasan kahdesti olin 9kk aikana nähnyt kun se pukittaa (liinassa) ja kummallakin kerralla mietin että luojan kiitos se ei harrasta tollaista enempää koska noissa ei olisi mitään mahdollisuutta pysyä. Ei siis liene vaikea arvata että alashan mä sieltä mätkähdin ennenkuin ehdin edes tajuta mitä tapahtui. Takaraivo ja alaselkä osui aika lujaa maahan ja hetken jouduin keräillä itseäni ennenkuin nousin maasta ja kiipesin takaisin selkään. Tässä vaiheessa verkka onneksi tyhjeni ja rauhoittui koska oltiin luokan vikat lähtijät. Otin ravista ja laukasta muutamia hyppyjä pystylle ja okserille jonka jälkeen painuttiin radalle odottamaan meidän vuoroa. Vähän kuumotteli siinä odotellessa että Fifi ampuu rataa suorittavan alle tai peruuttelee esteitä kumoon koska se muuttui taas ihan hirviöksi kun toinen hevonen hyppäsi ja meni vähän reippaammin. Vahingoitta kuitenkin selvittiin enkä itseasiassa edes huomannut että saatiin lähtömerkki kun olin niin keskittynyt pysymään kyydissä.


Kuvaaja oli vähän unessa ja alkoi kuvata vasta ekan esteen jälkeen. Ykkönen meni kuitenkin hyvin, samoin kakkonen, kolmonen ja nelonen. Vitoselle oltiin tulossa aika juureen ja koska noin raa'an hevosen laukkaa ei kovin nopeasti saa lyhennettyä niin hain tilaa ulkoreunasta ja näin saatiin paikka osumaan paremmin. Kutonen hyvin, seiskan lähestymisessä se kyttäsi kentän aitaan nojaavaa rojua ja vähän poikitteli mutta meni itse esteen kuitenkin ongelmitta. Uusintaan ei päästy koska olin ottanut koko radan niin rauhassa että saatiin yliajasta virhepiste. Tämä ei kuitenkaan haitannut ollenkaan, olen niiiiin tyytyväinen tohon hevoseen! Se hyppäsi jokaisen esteen ihan superisti eikä tuntunut kertaakaan siltä että epäröisi hetkeäkään yli menemistä. Vau! Ei voi olla kun ylpeä siitä miten hienosti se käyttäytyi radalla! Kaikken hauskinta oli että vaikka meillä on ollut ongelmia takaisin tulemisen kanssa niin radalla se ei hävinnyt kontrollista edes laukassa. Vitsi jäi kyllä hyvä fiilis, ihana heppa <3.


Kevyt dyykkaus :D herranjumala

19. syyskuuta 2014

297

Postauksessa luvassa random höpöttelyä ilman mitään punaista lankaa. Tätä se teettää kun makaa kipeänä himassa ja tylsyyskuolema uhkaa...


Alfa the tallikoira joka on selvästikkin aivan loppu raahauduttuaan Fifin perässä puolen tunnin maastohömpöttelyn ajan (lue: nauttii auringonpaisteesta). Oon nyt muutaman kerran uskaltautunut ottamaan sen messiin, ainot syy miksen ole sitä aiemmin tehnyt on että kaikki eivät arvosta vapaana vaeltelevaa koiraa tuli se lähelle tai ei. En ole muuten ihan varma onko mulla perjaatteessa laillinen oikeus pitää sitä irti tolla Keravan ratsastuskoulun 8ha alueella? Jos joku viisaampi tietää niin valaiskoon, mun käsittääkseni meinaan yksityisellä tontilla koiran ei tarvitse olla kytkettynä. Joka tapauksessa Aapeli nauttii suuresti saadessaan seikkailla tallilla vapaana ja koska se on niin mahdottoman hyväkäytöksinen ja rauhallinen niin siitä ei aiheudu kenellekkään mitään häiriötä, päinvastoin vieraat usein unohtavat heppojen rapsuttelun ja päätyvät paapomaan tota piskiä. Oon sanonut tän sata kertaa aiemminkin mutta jos mietitte koiran ottoa niin harkitkaa rohkeasti kadulta ottamista (Kreikka, Espanja, jne.)! Sieltä löytyy ihan uskomattoman ihania helmiä jotka ovat niin kaiken nähneet ja kokeneet ettei mikään saa niiden mielenrauhaa järkkymään. Kadulla ei heikkopäiset pärjää, luonto karsii aika tehokkaasti niin että vain tasapainoisimmat ja älykkäimmät yksilöt selviävät. Koiratarhoista tulleista mulla taasen ei ehkä ihan niin hyviä kokemuksia ole, ne ovat valitettavan usein oppineet melko äänekkäiksi ja kiihtyvät helposti nollasta sataan.


Kuvassa meidän tallityöntekijän Gepardi alias Lepardi heppanen. En tiedä siitä itseasiassa mitään perustietoja nyt kun aloin miettimään :D öööö se on ehkä ruuna? Kai... Ratsastin sillä jotain parisen viikkoa sitten sileätä ja se oli tosi hauskaa vaihtelua Fifille. Alkuun se vähän kiukutteli pohjetta vastaan ja ainot reaktio jalasta oli karata raville. Pidin pohkeen silti tiukasti kyljissä ja meni ehkä vartti niin se antoi periksi ja oli tosi kiva ja pehmeä kaikinpuolin. Oikein hauska tapaus, mielelläni menisin tällä vielä uudestaankin. Sata kertaa tasaisempi luonne kuin Fifillä, pääsee itsekkin mukavasti miettimään omaa ratsastustaan kun ei tarvitse niin 100% keskittyä siihen että hevonen pysyy läsnä.


Peppi vauhtiponiini meni oikein kivasti muutamat väistötreenit ja taivuttelut kunnes se määrättiin kävelytykseen kipeiden lihasten takia. Sillä käy useampi kokematon vuokraaja ja se on tottunut käyttämään itseään ihan väärin joten veikkaan jumien johtuvan siitä sekä ei täysin täysin sopivasta satulasta. Toivotaan että pountsi paranisi nopeasti koska se on myöskin erilaisuutensa takia tosi hauska ratsastaa. Ensinnäkin se on hirveän pieni, ehkä 125cm, toisennakin se on perusluonteeltaan kiltti mutta hirvittävän helposti kuumuva. Osaamistaso sillä on myöskin kohtuu alhainen vielä, tällä hetkellä se kulkee oikeinpäin ravissa ja laukkaa koitetaan saada tasapainoisemmaksi. Peppi on oppinut laukassa että vauhti korjaa virheet joten jos se saisi päättää niin se painelisi tuhatta ja sataa kantanten kaikki kulmat jalkaa vasten. Se on onneksi kuitenkin sellainen työmyyrä että kehitystä tapahtuu heti kun pääsen parikin kertaa menemään lyhyemmällä aikavälillä putkeen. Uskon että tästä tulee vielä tosi näppärä peli! Pääsee heittämällä herkimpien ponien top3 listalle.


Talvi lähenee joten pupuja oli vähennettävä ja Lilja muutti mun yhdelle kaverille joka saa nyt toimia sen varamammana. Pupsi on asettunut hyvin ja on kuulemma ihanan sosiaalinen pakkaus uudesta paikasta huolimatta.


Karvanaama eli nätimmältä kutsumanimeltään Kippis on vissiin jäänyt blogissa esittelemättä? Se on huhtikuussa syntynyt leijonanharjas risteytys uros, väriltään ihana valkoinen ss. Mielenkiinnolla odotan jääkö se tollaiseksi söpöksi lumipalloksi, se ratkaisee paljon sen tulevaisuuden näkymiä. Luonteeltaan tämä pikkupoika on vallan rohkea ja rauhaisa tapaus, rakastaa ruokaa ja on aina aitoja vasten kärkkymässä kun näkee ihmisiä. Pieni epäilys poitsun kuulosta on, se nimittäin tuntuu huomaavan ihmiset vasta näköyhteyden saatuaan, muut kanit taasen pomppivat siksakkia jo portin äänen kuullesaan.

296

Henri Ruoste ja Fair Play (22v) vuonna 2009

Fionan emänisä oldenburg ori Fair Play on lopetettu kunnioitettavassa 27-vuoden iässä. Hieno periyttäjä, täytyy olla kiitollinen että mulla on tallissa yksi "osuus" siitä tulevaisuutta varten :).

15. syyskuuta 2014

295

Eilen oli kauan odotettu päivä kun pääsin hyppäämään Pilgulla ekaa kertaa lähemmäs vuoteen! Otettiin tosi maltillinen määrä hyppyjä ja pienillä korkeuksilla koska Weeny ei ymmärtääkseni ole kuin (kertaalleen?) irtohypytyksessä mennyt yli 70cm tämän vuoden puolella. Pähkäilin jo etukäteen millaista tehtävää tekisin ja päädyin sitten lopulta laittamaan pysty - pysty - askel - okseri linjan. Sitä pystyisi hyvin tulemaan kummastakin suunnasta ja se olisi täydellistä jumppaa ponin selkä- ja pyllylihaksille.



Oli tosi hauskaa ja vaikka poni oli alkuun vähän oma nihkeästi etenevä itsensä niin se oikein räjähti kun nostettiin okseri ekan kerran johonkin 90cm asti :D montahan vuotta siitä on kun tolla on esteen jälkeen kohonnut peräpää taivasta kohti. Sen jälkeen se oli ihan fiiliksissä tulossa aina tehtävälle sisään mutta käyttäytyi vähän hillitymmin. Oli sairaan hauska tunne kun huomasi että poni oikeesti heräsi ja oli ihan että jiihaa nyt mennään <3 lempparilaji sille selvästi. Eikä se nyt niin pappakaan oikeasti ole, ikää vasta 15v. Kiitos S näääääääin paljon ponin lainasta!


Fionafiiferolla oli eilen kevyt askellajien läpi hölkkäily päivä joka tosin ei ihan mennyt kaikilta osin nappiin koska se oli laukassa ihan yber menevä eikä meinannut tulla takaisin kirveelläkään. Niinpä tyydyin siihen että se oli ravissa hyvä ja laukkailin vaan muutaman kierroksen kevyessä istunnassa ilman sen kummempaa punaista lankaa.



Tiia the superihminen jaksoi tänään taas heti aamusta lähteä meidän hyppelyitä jeesaamaan ja ne menivät ehkä parhaiten tähän mennessä, kehitystä siis tapahtuu hitaasti mutta varmasti. Tehtiin okseri-pysty sarjaa (ekaa kertaa) ja muutamaa yksittäistä pystyä, toisen alla oli vesi ja toisen alla portti. Fifi rupesi tulemaan selkeästi paremmin takaisin esteiden jälkeen kun otettiin alkuun jokaisen hypyn jälkeen seis. Alkuun käytettiin aitaa aika vahvasti apuna koska tahdoin pysähdyksistä ns. rauhalliset ja siistit eikä niin että revin sen väkisin istumaan. Tää oli meille tosi toimiva ratkaisu ja varmasti tehdään samaa jatkossakin silloin kun on liian pitkä viive kontrollin palaamiseen. Jaksan joka kerta mainita ja mainitsen silti taas samasta asiasta - oon niiiiin tyytyväinen että Fifi menee aina yli eikä selvästi edes tunne sellaisia vaihtehtoja kuin pysähtyminen tai ohi livahdus. Tänäänkin sarjan b-osa tuli sille ekalla kerralla selvästi täytenä yllätyksenä ja silti se vaan luotti mammaan oli että "ok ootas kun kerään itteni että päästään kunnialla yli". Voiko parempaa reaktiota kokemattomalta hevoselta edes odottaa :) aika bueno etten sanois.

Eilisen loppuhölkkiä