21. elokuuta 2014

290

Aiemmin en jaksanut siirtää kamerasta kuvia koneelle ja nyt kun jaksaisin niin kanttura on telakalla - taas. Keventelin sen sunnuntaina vähän pidemmässä ja matalemmassa muodossa rennosti taivutellen. Hevonen parani kokoajan ja alkoi lopussa ottamaan jo parempaa tuntumaakin, alkuratsastuksen se oli poikkeuksellisesti melko tyhjä/epätasainen, koska kulkisi mieluiten tosi korkealla ja lyhyellä kaulalla. Harmi vaan että se oli jo ehtinyt puraista kieleensä haavan päätään nykiessään. Niiiiiin turhauttavaa! Siis oikeesti, miten voi hitto puolpitkällä ohjalla hookaillessa käydä noin?


Seuraavana päivänä en halunnut laittaa sille rautaa suuhun joten tyydyin juoksuttamaan riimu päässä 10-15min. Hyvin kevyt ja helppo päivä siis, ehkä vähän liiankin. Maanantaina meillä piti olla kouluvalmennus mutta heti saatuani Fifin tarhasta talliin huomasin että jotain oli vialla. Olin ihan normaalisti laittamassa sille kuivatusloimea mutta se väisteli jatkuvasti alta pois ja kun lopulta sain loimen selän päälle niin se hyppäsi pystyyn. Tässä vaiheessa tietenkin aloin tarkistamaan missä vika ja pelkkä kyljen viereen meneminen sai aikaan sen että hevonen kääntyi katsomaan murhaavasti. Selkään koskeminen sai aikaan uuden takajaloilla käynnin ja tässä vaiheessa kirosin kaiken mahdollisen alimpaan h*lvettiin. Tallityöntekijä osasi sitten kertoa että se oli vetänyt niin hulluja pukkeja tarhassa että oksat pois. Hän tuli myös hevosta tsekkaamaan ja saikin siinä sitten hammasta ihan jo syystä että seisoi liian lähellä. Ei siinä sitten muuta auttanut kun lähteä maneesille perumaan valmennus ja tsekkaamaan miten hevonen liikkuu. Takapäästä näki että se oli vähän varovainen mutta mitään jalkaa se ei onneksi ontunut. Kun myöhemmin samana päivänä palasin laittamaan sille lämpölinimenttiä niin huomasin että vika ei itseasiassa ole selässä vaan enemmänkin takakyljissä/lanteen alueella.

Viikon vanha kuva Danielin ja ponin hellästä hetkestä

Hieroa tai muutoin koskea siihen ei edelleenkään pysty mutta eilen se sentään oli aavistuksen vähemmän murhanhimoinen (niin kauan kun loimia ei ollut näkyvillä). Kävelytän sitä nyt ainakin pari päivää vielä ja jos Fifi vaikuttaa paremmalta niin sen jälkeen se saa hölkätä kevyesti liinassa. Tiistaina tulee hieroja tsekkaamaan sen läpi. Sitä ennen en aio kiivetä selkään joten taas tuli vähintäänkin viikon saikku. Nyt vaan peukut pystyyn ettei siitä löydy mitään isompaa häikkää.

14. elokuuta 2014

289

Poikkiksen kanssa jaetaan jopa väkkärit samasta ämpäristä

Fifi siirtyi laitumelta takaisin talliin ja vihdoin ja viimein saatiin sen tarhakäytös normaaliksi, jes! Tällä hetkellä sitä pystyy ongelmitta pitämään kohtuu isossa aitauksessa poikakaverinsa kanssa ilman että se stressaantuneena ramppaa edestakas tai riehuu päättömästi. Oon oikeesti niin iloinen että onnistuttiin löytämään neidille kelpaava heppakaveri koska se on selvästi tehnyt tosi hyvää ton psyykkeelle. Se on syönyt ongelmitta ja on liikutuksessakin helpompi kun ei stressaa niin paljon ympärillä tapahtuvista asioista.


Alla lyhyt video miniesteeltä toissapäivältä. Kaksi vai kolme kertaa oltiin keväällä menty kavalettia ja nyt nostettiin lopulta johonkin 75cm saakka kun neiti oli niin intoa ja itseluottamusta täynnä. Kertaakaan se ei epäröinyt vaan meni aina yli oli paikka mikä tahansa... Ja ne paikat tosiaan oli vähän mitä tahansa koska neiti kävi aika kuumana ja vaihteli lähestymisissä laukkoja sun muuta mukavaa kun en päästänyt raukkaparkaa kiitämään täysillä. Odotan kauhulla miten se tulee myöhemmin pysymään hanskassa kun se on nyt jo noin fiiliksistä hommasta :).


Ainiin, melkein unohtu mainita että enää ei oikeassa kierroksessa nouse alkuun vasenta laukkaa. Nostot onnistuvat ravissa nykyään kumpaankin kierrokseen lähes poikkeuksetta pelkällä istunnalla. Käynnistä nostaessa tarvitsee vielä vähän enemmän jalkaa mutta niitä ollaankin treenattu vasta kerran. Edistystä jokatapauksessa tapahtuu kokoajan kohti parempaa.

7. elokuuta 2014

288



Kaks kertaa Fiiferon selässä käyty ja ah <3 mun suosikkilapsi kautta aikojen. Ekana päivänä se oli oletetusti aikamoinen sähköjänis ja vähän sen oloinen että kun annan sentinkin ohjaa niin singotaan ekasta kolahduksesta kuuhun. Senpä takia se oli ravissa vähän nurinkurin jännityneenä mutta loppua kohden kun uskalsin antaa enemmän tilaa niin se seurasi kivasti kättä ja laskeutui sekä piteni edestä. Bueno! Laukassa se oli aika villi ja yritti juosta vielä kovempaa kuin ravissa mutta mitäs pienistä kun ei nekään meistä. Tän päivän tavoite oli pysyä selässä niin kauan että laskeudun omasta tahdosta alas ja se onnistui ongelmitta. Pahin virtapiikkikin saatiin vähän tylsymään ja hevonen oli huomattavasti rennompi liikutuksen lopussa.

Hikinen mutta muutoin alkunkesää huomattavasti paremman näköinen otus

Toisena päivänä ratsastin jo aamusta jolloin lämpötila oli varmaan lähemmäs +30 astetta, hyi hitto sanon ma. Fifi oli ihan nuutunut joten vaikka se tottakai oli normaaliin tapaansa jarruteltava niin tällä kertaa se ei vienyt jos antoi enemmän tilaa. Aloitin rennommasta hevosesta johtuen kerrankin pitkän kaavan mukaan taivuttelemalla käynnissä sisäjalan ympäri ja ekaa kertaa myös vähän väistättelin ulkojalasta pois päin. Fifi tajusi hyvin idean ja vaikka reaktion suuruus vähän vaihtelikin näin ekalla kerralla niin oikea reaktio kuitenkin aina tuli ja se oli tottakai positiivista. Oikeaan kierrokseen meinasi taas nousta ekat pari kertaa vasenta laukkaa, pakko se on myöntää että kuskin vikahan se varmasti on. Täytyy tsempata jatkossa ton asian suhteen oikein extra paljon! Tavoitteena on ettei tämän viikon jälkeen niin enää käy. Oikea laukka on laadultaan kuitenkin yhtä erinomainen kuin vasenkin ja ratsastettavuuskin on siinä ihan kohdillaan joten mitään kriisiä en ole tästä ottamassa.

Tässä vastaus siihen mitä saa jos yhdistää esteratsastajan ja kouluhevosen :'D

Kauneusunet on hyvä ottaa poikaystävän pitäessä vahtia

287

Kaveri on ostanut vähän aikaa sitten itselleen tinkerin ja pääsin koeajamaan sitä pari päivää sitten. Oli tosi hauska päästä pitkästä aikaa kunnon ponin selkään! "Aippa" on siis noin vuosi sitten ruunattu 6v tinkeri jolla on jo vähän pitempään ratsasteltu mutta varsinainen koulutus on aika alkutekijöissään.


Aloitin työskentelyn varovasti käynnissä ratsastaen sitä melko vahvalla jalalla tasaisempaa tuntumaa kohti. Sisäjalka oli vasemmassa kierroksessa täysin läpi mutta oikealle sai pehmitellä oikein urakalla että se rupesi väistämään sitä eikä painanut vasten kaarteissa. Ravissa se koitti alkuun vähän lintsata painamalla kädelle vetäen mua etukenoon joten päätin yrittää ratsastaa sen melko ryhdikkääksi ja kevyeksi edestä. Muoto oli melko avoin mutta hevonen ei ollut ollenkaan etupainoinen sekä keveni tosi tasaiseksi ja mukavaksi edestä mitä pitemmälle ratsastus eteni. Laukkaa otin vain pienet pätkät kumpaankin suuntaan koska oli todella kuuma ja ponin omistajan oli tarkoitus ratsastaa sillä vielä mun jälkeen. Vasemmassa laukassa se olisi halunnut vähän pomppia ja yritti siksi taas vetää mua irti selästä, mua oli kuitenkin varoitettu tästä ja sainkin sen mielestäni aika kivasti ylös edestä reilulla jalalla ja nostavilla pidätteillä. Oikealle se oli rauhallisempi mutta ehkä aavistuksen raskaampi, paha sanoa ponia tuntematta johtuiko se kuumuudesta, väsähtämisestä vai toispuoleisuudesta? Huono se ei kuitenkaan musta silti ollut, toiseen suuntaan verrattuna vaan vähän heikompi.



Mun mielikuva raskaista ja kömpelöistä tinkereistä katosi muuten hyvin nopeasti ton selässä kun huomasin miten paljon sillä on ilmaa liikkeiden alla sillon kun se kantaa itenstä ryhdissä. Yllätyin itseasiassa jopa siitä että noin raskas rakenteinen poni pystyy edes kantamaan itseään niin! Positiivinen kokemus ja taas oppi jotain uutta hevosista. Kiitos Maria ponin lainasta :) sulla on super hauska eläin joka ei ole liian hankala eikä liian nöyrä vaan just sopivan ponimainen.

5. elokuuta 2014

286


Eilen oli ysin maissa "enää" 24 astetta lämmintä kun lähdin hakemaan Fionaa ja sen poikaystävää laitsalta. Odotin että kovalla soratiellä kävely olisi kengättömälle hevoselle ollut inhottava kokemus mutta Fifi ei arkonut ollenkaan vaan marssi tyytyväisenä menemään. Tyytyväisyys loppui tosin hyvin nopeasti kun heitin neidin poikaystävän eri rakennukseen pois näköpiiristä... Luoja sitä huutelua! Toi herkkäsieluinen otus oli tottakai aivan tolaltaan ja pyöri kuin väkkärä ilman pienintäkään merkkiä rentoutumisesta. Päätin siinä sitten olla kiipeämättä selkään siitä huolimatta että iskin sille täyden varustuksen päälle satula mukaan lukien. Kentällä se juoksi liinassa aika kivasti ja vaikkei keskittyminen ollutkaan kympin luokkaa niin ääniavut menivät loistavasti perille eikä se riekkunut tai tehnyt muutakaan typerää. Pari pientä pomppua tuli jos kovemmin käskin mutta ihan yhdellä kädellä pidettävä ja pehmeä otus mulla oli silti narun päässä. Positiivinen yllätys taas jälleen kerran :).

Alan taas pikkuhiljaa näyttää kirpulta Fifin rinnalla kun se saa massaa

Juoksutus kesti ajallisesti max 15min ja sen jälkeen käveltiin vielä muutama kierros kentän ympäri. Pari pyrähdystä se otti spookaillessaan ylienergisenä mutta oli kuitenkin niin simppeli että pystyin hyvin vaihtaa kuulumisia ja tehdä muutakin ilman että keskityin hevoseen 100%. Väkirehuihin joudun totuttamaan sen melko ripeällä tahdilla takaisin joten se sai lopuksi vielä 0,5l basicia ja pari desiä greenlineä kera merisuolan ja runsaan veden. Ruoka maittoi sata kertaa paremmin pienen tauon jälkeen, toivotaan että sama linja jatkuu ensi viikollakin kun se palaa takaisin talliin. Alunperin toivoin että se saisi olla kuun loppuun asti laitumella mutta joutuisin sen järjestelyn kanssa liikuttelemaan aina kahta hevosta yhtä aikaa ja turvallisuussyistä en siihen halua lähteä. Laitumelle on kuitenkin varmaan kilometrin matka ja tiellä liikkuu satunnaisesti autojen lisäksi mopoja ja traktoreita.