2. heinäkuuta 2017

Minin kuvapostaus


Kun Tiia kävi 30.5 eli tasan kuukausi sitten kuvaamassa varsaa niin tottakai tilanne piti käyttää hyväksi ja tunkea Minikin kameran eteen :P. Koska näistäkin tuli niin kivoja niin ajattelin että nääkin ansaitsee oman postauksensa.




Kaikkien kuvien (c) Tiia Tahvanainen!

Minillä on nyt ollut tässä välissä vähän taukoa hommista koska se sai reisilihakseen potkun laitumella. Ei siihen mitään vakavempaa tullut, pieni lihasvaurio, jumiin se sen kuitenkin veti. Koska lihasvammat kehittävät helposti arpikudosta niin pyysin Päivi Väkeväisen hoitamaan sen laserilla. Näin saadaan arpikudoksen muodostus minimiin jolloin siitä ei vahingossakaan jää minkään sorttista riesaa, olisi tosi ärsyttävää jos siitä kohdasta olisi vaikka tullut kireämpi koska tällä ponilla on kuitenkin toivonmukaan tulevaisuus isommilla kisakentillä :). Tai mistä sitä ikinä tietää mitä siitä tulee mutta laatua siinä ainakin olisi tosi pitkälle. Sen ravi on ihan uskomattoman hieno! Oli muuten jännä nähdä miten Mini laseriin reagoi, välillä se selvästi tuntui vähän höpöltä ja välillä se taas rentoutui silmät puoliummessa torkkuen. Olisi toi kolhu varmaan itekseenkin ajan kanssa parantunut mutta mä tykkään olla ennemmin vähän hysteerisen tarkka, ennaltaehkäisy on kuitenkin aina tehokkaampaa kun parkua siinä kohtaa kun maito on jo maassa. Sitäpaitsi nyt tuli samalla syynättyä sen koko kroppa läpi osaavan hevoshierojan toimesta, ei ollenkaan huono tarkastaa sen tilanne nyt kun se on elämänsä ekaa kertaa alkanut tekemään töitä. Mitään erikoisempia jumeja tai muita kireyksiä ei kuitenkaan löytynyt, kaikki tuntui olevan hyvin. Poni sai muuten taas kehuja käytöksestään ;) otti kuulemma oikein hyvin hoidot vastaan.

30. kesäkuuta 2017

Chakra 1,5vko kuvapostaus


Vauvelia kävi reilun viikon ikäisenä kuvaamassa Tiia Tahvanainen. Ajattelin jakaa teillekkin näitä jo reilun kuukauden vanhoja kuvia nyt kun sain ne käsiini. Laitan myöhemmin sitten uudempia kuvia. Eilen Chakralle meinaan tuli ikää jo  6 viikkoa eli jo huimat 1,5kk :O mihin tää aika katoaa?! Säkäkorkeutta sillä on jo huiman metrin verran ja pyllyltä enemmän. Mutta nyt pitemmittä puheitta niitä kuvia!








Kaikkien kuvien (c) Tiia Tahvanainen!

22. kesäkuuta 2017

Lainakuskin ratsastelut


Minillä on kahdesti ratsastanut mun yksi kaveri Aada ja kerran loppukävellyt yksi mullekkin vieras tyttö. Mun mielestä on tosi tärkeetä että se oppii alusta asti useampiin ihmisiin koska kokonsa takia siitä on kuitenkin varmasti jossain elämänvaiheessa lastenponi tulossa. Kaikilla noilla kolmella kerralla se on käyttäytynyt oikeastaan niin hyvin kun voi toivoa. Reipas ja sellainen vähän sählähän se tottakai on edelleen (myös mulla) kun kilometrejä on takana vasta niin vähän. Eli perus nuori, välillä jalkaan ei ekalla yrittämällä reagoida tarpeeksi kun toisella kertaa se saattaa tarjota esim laukannostoa :D kaikki tai ei mitään.


Pyysin Aadaa kirjoittamaan jokusen oman ajatuksen ponista ja tässä niitä tulloo: "Herkkä pohkeelle ja painoavuille, mukava kädelle ja etenpäinpyrkivä. Ravissa reipas, muttei juokse ja tulee takaisin hyvin. Innokas nostamaan laukkaa ja hyvät nostot.". On ponissa kyllä varmaan jotain huonojakin puolia mutta oon varmaan niin pelottava ettei Aada halunnut niitä ääneen sanoa :'D ei no. Onhan toi oikeesti aikamoinen hurmuriponi ja luonne sen puolesta ihan täyttä kultaa että koskaan ei tartte pelätä sen pöllöilevän. Aada itseasiassa on vähän varovainen aina vieraitten heppojen kanssa ennenkun pääsee tutustumaan ja silti uskaltaa ratsastaa Minillä jolla on ollut kuski varmaan kymmenesti elämänsä aikana selässä eikä meidän peltoa ole edes aidattu mitenkään.



Minillä oli muuten eilen kolmas vuolu meillä ja nyt se sujui jo tosi hyvin. Kengittäjä haki sen ite tarhasta ja mainitsi vielä että hevoset harvemmin kovin innolla hänen luokseen tulee :P Minillä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa sen asian kanssa. Itse vuolussa se ei kertaakaan nypännyt jalkaa pois tai keulinut tai nojannut tai mitään muutakaan tyhmää. Vähänhän tota tottakai vielä jännitti mutta käyttäytymiseen se ei vaikuttanut mitenkään. Aika reilulla kädellä mä sitten lahjoin sitä siitä hyvästä nameilla :). Se onkin itseasiassa asia joka vähän jakaa mielipiteitä, saako hevonen syödä kengityksen aikana. Mun mielestä ehdottomasti saa jos se sen avulla pysyy kivana ja helppona ekat kerrat. Sille jää siitä hommasta kiva fiilis ja meillä on ainakin ihan jokaikinen eläin ollut viimeistään parin kerran jälkeen tosi kivoja laittaa.

17. kesäkuuta 2017

Mini the ratsuponiini


Vähän venyi tää postaus tauko, hups! Tässä pikapika päivitys tilanteesta, tarkemmin en nyt ehdi kirjoitella... Mini on edistynyt tosi hyvin ja on nyt pikkuhiljaa sisäänratsastettu. Maastossa ollaan pariin otteeseen käyty kävelemässä ja ravailemassa, tosi tarkkaavaisesti katselee ympäristöä mutta esim autot ja prätkät eivät ole hetkauttaneet tippaakaan. Pellolla se toimii käynnissä ja ravissa jo tosi hienosti, laukkaa ollaan otettu vasta pari kertaa irti ja siinä se on vielä sen verran raaka ettei olla tehty kun ympyrää tai suoraa uraa. Nostaa kuitenkin jo tosi täsmällisesti ja ylläpitää hyvin.



Kuolaimia meillä ei edelleenkään ole. Parin vkon päästä on raspaus niin sen jälkeen opetellaan vielä kuolaimet suussa nää samat jutut koska nykyisillä suitsilla esim ohjauksessa tulee paine tosi erilailla. Kenkiä en aio laittaa koska edes maastossa se ei tunnu niitä missään kohtaa tarvitsevan. Sen kaviot ovat tosi kovat ja hyvän mallliset. Mä en ole vuosiin pitänyt kenkiä niillä ketkä ei niitä tarvitse. Mihinkään bootsitteluihin tai muihin en kuitenkaan ikipäivänä lähtisi ja jos hevonen ei kaikissa tilanteissa pärjää ilman niin sitten se yksinkertaisesti kengitetään.

28. toukokuuta 2017

Minin ekat ravit

Mini on ollut varsan syntymän jälkeen vähän vähäisellä huomiolla ja tänään päätin että asiaan tulee muutos. Sovitin sille meidän toista uutta satulaa ja se vaikutti istuvan tarpeeksi hyvin PLUS siihen sai kauhukahvan kiinni eli se tietää ravia >:D! Selässähän oli tätä päivää ennen käyty kolmesti ja joka kerran välissä oli ollut viikko tai useampi.


Mini oli pitkän tauon jälkeen vähän sählä tallissa ja aina kun käänsi selän se vähän kääntyili ja vääntyili eikä möllöttänyt niin nätisti kun yleensä. Varusteista se ei sanonut mitään niinkuin ei koskaan ja harjaukset ym oli ok. Tullessaanhan se siis pelkäsi harjasta kuuluvaa ääntäkin... Kun mentiin pellolle käskin mun poikkiksen pyöräyttää sitä pari kierrosta molempiin suuntiin jotta näen suostuuko se juoksemaan jonkun muunkin kun mun kanssa ja kun totesin sen sujuvan hyvin niin ei turhaan jatkettu minuuttia kauempaa. Kyytiin hyppäsin suorilta ja kun olin taputellut ponia hetken niin totesin että ei kun etiäppäin. Kertaalleen se hyppäsi pystyyn ja sen jälkeen jatkoi matkaa tosi kiltisti kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan.


Kun oltiin kävelty kierros pellolla niin totesin että paskaaks tässä nyt tai ei koskaan :D... Käskin poikakaverin antaa narua ja lähdin ohjaamaan Miniä ympyrälle, vaan sepä yllättäen juurtui paikoilleen ja nousi toistamiseen ylös. Sinnikkäästi kuitenkin halusin saada sen itse jalasta eteen ja hetken ihmettelyn jälkeen kun se ensimmäisen kerran onnistui niin sen jälkeen siinä ei ollut enää pienintäkään ongelmaa. Perjaatteessa meitä olisi voinut maastakin auttaa mutta koska toi pysyi niin hyvin nahoissaan niin ajattelin ettei se paineistu liikaa vaikka vähän "ahdistelenkin" sitä.


Mini rauhottui heti kun tajusi jalan merkityksen ja sen jälkeen ravailtiin monta kierrosta molempiin suuntiin niin että tein kaiken itse ja liina oli vain hätävarana JOS jotain olisi tapahtunut. Varmaan viitisen minuuttia jatkoin ja kun lopetettiin niin toi oli niin chilli ettei olisi ikinä uskonut mitään alkujännitystä edes olevan. Tosi onnistunut ratsastus siis, poni oppi jalan merkityksen ja vaihteitakin löytyy nyt yksi enemmän. Tarkkasilmäiset muuten varmaan huomasivatkin että mä ratsastin ilman suitsia pelkällä riimulla. Kertoo paljon siitä miten kiltti ja herkkä toi on <3.